Miten OCD:ta voidaan hoitaa?
OCD:n hoidossa keskeistä on oppia suhtautumaan pakkoajatuksiin uudella tavalla sekä vähitellen päästämään irti pakkotoiminnoista. Tähän on olemassa useita toimivia psykoterapeuttisia menetelmiä. Alla esittelen neljä lähestymistapaa, jotka voivat auttaa oireiden helpottamisessa. Kokemukseni mukaan moni voi hyötyä yhdistelmästä eri keinoja, mutta painotus voi olla yksilöllistä. 

Kognitiivinen käyttäytymisterapia (KKT)
KKT on tunnetuin ja tutkituin hoitomuoto OCD:hen. Siinä pääperiaate perustuu niin sanotulle altistus- ja reaktioneston menetelmälle. Siinä harjoitellaan pelottavien tai ahdistavien tilanteiden kohtaamista tarkoituksella, mutta ilman niitä tuttuja pakkotoimintoja, jotka aiemmin ovat lievittäneet ahdistusta. Tämä voi tapahtua konkreettisesti mutta painotus voi olla myös mielen sisällä tapahtuvassa pelkojen kohtaamisessa. Tällöin hoidossa etsitään OCD:ta ylläpitäviä “ydinpelkoja”, joita pyrit oireilla välttämään, ja kohtaamaan niitä. Harjoittelua voi tehdä myös yksin (ja usein hoidon aikana siihen pyritäänkin) mutta se kannattaa aloittaa yhdessä terapeutin kanssa niin, että ahdistus pysyy hallittavana. Pelon kohtaaminen on ymmärrettävästi hyvin vaikeaa. Siksi on tärkeää aluksi etsiä sellainen ajatus tai tilanne, jossa ahdistusta tulee mutta riittävän lievästi, että se on siedettävää. Kohtaamalla ahdistusta riittävän pieninä palasina ja riittävän pitkän ajan, se alkaa lievittyä. Vähitellen mieli myös oppii, ettei pelätty asia tapahdukaan, vaikka rituaalia tai pakkotoimintoa ei tee. Hyvin yksinkertaistaen tätä lähestymistapaa voisi verrata allergian siedätyshoitoon. Allergian siedätyshoidossa elimistöä altistetaan allergeenille, joka aiheuttaa reaktioita, mutta niin pienissä määrissä kerrallaan, että elimistö tottuu siihen, eikä enää reagoi ylimitoitetusti. Allergiassakaan siedätystä ei tapahdu, jos altisuu liian suurelle määrälle allergeenia kerrallaan, vaan seurauksena on ikävä allergiareaktio! Sama ilmiö toimii usein myös psykologisesti pelkojen ja ahdistuksen aiheiden kohdalla.

Metakognitiivinen terapia (MTK)
Tässä lähestymistavassa ei keskitytä niinkään siihen, mitä pakkoajatukset ovat, vaan miten mielesi niihin suhtautuu. OCD:ssa on usein kyse siitä, että ajatus tuntuu vaaralliselta tai todelliselta, vaikkei se lopulta ole sitä. Ihmisen mieli on “ongelmanratkaisukone”, joka on viritetty pitämään meidät turvassa ratkomalla ongelmia ja välttämällä vaaroja. MTK:ssa ajatellaan, että OCD ikään kuin kaappaa tämän koneen hallintaansa ja vääristää sen sisäisiä sääntöjä siten, että mieli alkaa uskoa hoitavansa ongelmaa pakko-oireilla. Pakko-oireiden mukainen toiminta tuntuukin hetkellisesti helpottavalta, mutta usein pitkässä juoksussa vain lisää ahdistusta ja oireita. Terapiassa opetellaan suhtautumaan ajatuksiin uudella tavalla. Huoliajatukset ovat vain ajatuksia, eikä niillä ole todellisia ja konkreettisia seurauksia. Ajatukset saavat tulla ja mennä, eikä niitä tarvitse ottaa vakavasti tai yrittää poistaa mielestä, sillä ajatusten välttely, yritykset poistaa tai tukahduttaa ne tai yritykset ratkaista huolet pakkotoiminnoilla usein vain lietsovat ahdistusta, vaikka hetkellisesti se tuntuisikin helpottavalta.

Inferenssiin perustuva kognitiivinen käyttäytymisterapia (I-KKT)
Tässä terapiamuodossa keskitytään siihen, miten OCD:n logiikka rakentuu. Pakkoajatuksissa ei ole kyse vain pelosta, vaan niihin liittyy usein uskottava ja järkevältä tuntuva päättelyketju. Aina sen ei tosi tarvitse olla täysin uskottava oireista kärsivälle ihmiselle itselleen, vaan riittää, että pelon toteutuminen on mahdollista tai sitä ei voida poissulkea. Taustalla oleva pelko liittyy usein niin merkityksellisiin ja isoihin asioihin, ettei ihminen ole valmis ottamaan riskiä sen toteutumisesta. Terapiassa tutkitaan, miten nämä päättelyt syntyvät ja miten ne eroavat siitä, mitä oikeasti havaitsemme ja tiedämme todeksi. Tarkoitus on myös harjoitella arvioimaan huolia todennäköisyyden eikä mahdollisuuden perusteella. Kun oppii tunnistamaan oman ajattelunsa logiikan, on helpompi irrottautua siitä ja tämä vähentää tarvetta jatkuvaan varmisteluun ja tarkisteluun.

Ratkaisukeskeinen terapia
Ratkaisukeskeinen terapia voi toteutua hyvin eri tavoilla mutta keskeistä on, että katsoa eteenpäin: millaista elämää haluat elää, kun OCD ei enää ole esteenä? Ratkaisukeskeinen terapia ei keskity pelkästään oireisiin, vaan auttaa rakentamaan toivoa ja suuntaa tulevaisuuteen. Tämä voi olla erityisen tärkeää silloin, kun elämä on pitkään ollut oireiden määrittelemää. Terapiassa hyödynnetään niitä keinoja, jotka ihmisellä jo on käytössään ja vahvistetaan niitä. Ratkaisukeskeinen terapia sopii hyvin yhteen kaikkien edellä mainittujen menetelmien kanssa, ja se itsessään sisältää hyvin samantapaisia elementtejä mutta eri tavoin sanoitettuna. Ratkaisukeskeisessä terapiassakin nimittäin on hyvin tavallista lähestyä pelkoja "harjoitteluohjelman" kautta tai tutkia oireita ylläpitäviä ajattelutapoja ja pyrkiä uudelleenkehystämään niitä. Kokemukseni mukaan yhdistelmät lähestymistavoista ovat usein tehokkaita ja auttavat ymmärtämään omaa mieltä monelta kantilta. Pidän tärkeänä suunnitella hoitoa yhdessä ja yksilölliset tarpeet huomioiden.

Lopuksi
Tämän tekstin on ollut tarkoitus antaa lisää ymmärrystä siitä, miten OCD:ta yleensä hoidetaan psykoterapeuttisesti, ja ehkä madaltaa kynnystä hoitoon hakeutumiseen.

Jos tunnistat itselläsi OCD:n kaltaisia oireita tai mietit, voisiko psykoterapiasta olla sinulle apua, voit ottaa minuun yhteyttä. Yhdessä voimme tutkia tilannettasi ja miettiä, millainen lähestymistapa olisi juuri sinulle sopivin. Yksityinen psykoterapia ei ole toki ainoa vaihtoehto. Voit hakea apua myös julkisen terveydenhuollon kautta hyvinvointialueeltasi tai mahdollisesti opiskelijaterveydenhuollosta tai työterveydestä. Mielenterveystalolla on myös omahoito-ohjelma verkossa, jota kannattaa käydä kurkkaamassa.